Tietämättömyydestä sakotetaan

Olen itse aikoinani tehnyt uraa niin sanotusti verottajalla eli Suomen Verohallinnon palveluksessa muun muassa verotarkastajana. Voin sanoa, että monessakin mielessä kyseiset vuodet olivat arvokkainta kokemusta, mitä alalla voi saada. Työssäni törmäsin, ja törmään edelleen, tilanteisiin, joissa verovelvollinen on toiminut hyvässä uskossa, mutta valitettavasti väärin.

Oikeusjärjestys lähtee olettamuksesta, että kansalainen tuntee lain ja siten tietää, mikä on sallittua ja mikä ei. Ellei tiedä, on tämän otettava asiasta selvää. Mitäpä jos järjestelmä on niin monimutkainen, että ei osaa edes tunnistaa tilanteita, joissa voisi tulla pohdittavaksi toimen oikeellisuus? Missä kulkee se vilpittömän mielen raja, ”ei tiennyt, tai ei olisi pitänytkään tietää”? Lähinnä sopimusoikeudessa esiintyvää periaatetta kuvataan vero-oikeuden yhteydessä muun muassa näin: ”Kun verovelvollinen toimii säännösten ja verottajan antamien ohjeiden mukaisesti eikä anna veroviranomaiselle väärää, epäselvää, puutteellista tai harhaanjohtavaa tietoa verotuksen perusteena olevista seikoista, voidaan verovelvollisen olettaa toimineen vilpittömässä mielessä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että verovelvollisen on täytynyt ottaa riittävä selko säännöksistä ja ohjeista, jotka ohjaavat täyttämään hänen verotukseensa liittyvät velvoitteet.”(http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Henkiloasiakkaan_tuloverotus/Verotuksen_toimittaminen_ja_muuttaminen/Verotuksen_toimittamisen_periaatteita(25763) Edelleen ilmaan jää kysymys: mikä on riittävä selko asioista? Riittääkö se, että on tilitoimisto, johon luottaa? Se, että googlettaa asiaa kiperän paikan tullen ja tulostaa löydöksensä todisteeksi? Pitäiskö kuitenkin ottaa lakikirja käteen ja yrittää tulkita pykälien viidakkoa? Voiko milloinkaan olla tarpeeksi varma, että tekee oikein?

Verohallinnosta voi pyytää kiperään asiaan maksullisen ennakkotiedon, joka sitoo käsillä olevassa asiassa, kunhan tosiseikat pysyvät hakemuksessa kuvatun mukaisina. Muutoin yksittäisiin kysymyksiin ei juuri anneta kirjallista ohjausta, ja puhelimitse saatujen neuvojen jälkikäteinen todentaminen on verovelvollisen kannalta melko mahdotonta. Mikäli ei siis halua käyttää rahaa, oikeustoimen oikeellisuus jäänee omien selvitysten varaan. Moni luottaa erilaisista lähteistä löytämäänsä tietoon ja uskoo toimivansa oikein. Harvoin nämä sekalaiset lähteet kuitenkaan muodostavat sellaista kokonaisuutta, että asioista voisi sanoa otetun ”riittävä selko”?

Vaikka verovelvollinen olisi täysin vilpittömästi, ja omasta mielestään asiaa selvittäen, toiminut virheellisesti, ei oikeusjärjestelmä, tässä tapauksessa verottaja, juuri armoa tunne. Verot laitetaan verotuksen oikaisusäännösten mukaisesti jälkikäteen maksuun korkojen ja rangaistusmaksujen kera. Aivan, rangaistusmaksujen. Verovelvollinen tekee virheen ja saa siitä rangaistuksen, jotta vastaavaa ei tapahdu uudelleen. Maksut pahimmillaan tuplaavat veron määrän, joten voinee loogisesti ajatella, ettei kukaan tieten tahtoen kerjää moista itselleen toistamiseen. Mutta auttaako tämä saatu opetus seuraavalla kerralla, kun ongelma koskee toista asiaa tai selviääkö yritys ylipäänsä maksuista pohtiakseen vero-oikeudellisia kysymyksiä vielä tulevaisuudessa? Kokemuksesta tiedän, että kaikki eivät selviä. Toisin sanoen, yrityksiä, jotka ovat hoitaneet elinkaarensa aikana kaikki velvoitteensa ja pyrkineet noudattamaan lain pykälää kaikissa toimissaan, kaatuu siksi, ettei kassa yksinkertaisesti riitä kaikkiin niihin maksuihin, joita tietämättömyydestä seuraa.

Lainsäätäjän puolustukseksi on sanottava, että verovelvollisten joukkoon mahtuu varmasti niitä, jotka käyttäisivät järjestelmää kylmästi hyväkseen väittäen toimineensa ”vilpittömästi”. Kuinka nämä vilpilliset sitten erottaisi vilpillittömistä? Laki on laadittu rankimman kautta väärinkäytösten estämiseksi. Kuitenkin voisi kysyä, miksi verovelvollinen ei voi saada kirjallista ohjausta Verohallinnosta? Neuvoa, jonka voisi luottaa olevan oikea? Toki laajamittaiset, monimutkaiset asiat vaativat arvoisensa selvittelyn, jolloin maksua vastaan saatava ennakkotieto on varmasti paikallaan, mutta vaikkapa kysymys: Onko yksityinen pysäköinninvalvonta arvonlisäverollista toimintaa? Tähän mennessä on eri puolilla Suomea asiaan otettu päinvastaiset kannat. Ymmärrettävästi pitkään jatkuva väärä menettely arvonlisäveromenettelyn suhteen kumuloituu ajan kanssa huomattavaksi virheeksi.

Verovelvollisena on kuitenkin jo askeleen oikeassa suunnassa, kun tiedostaa päätöstensä epävarmuuden ja sen, kuinka tärkeää on olla oikeasti varma. Ennakkotieto on aina varteenotettava vaihtoehto, eikä ristiriitaisia vastauksia pidä milloinkaan hyväksyä päätösten perustaksi. ”Ehkä, kai ja luultavasti” eivät takaa yöunia. Luultavasti paras neuvoni veroasiantuntijana onkin: tietäkää, mitä teette ennen kuin teette.

Levollista yötä!

 


Työvoimakustannusten rooli talouskasvussa

Suomessa pohditaan kuumeisesti keinoja talouskasvun aikaan saamiseksi, ja hieman kauhunkin sekaisin tuntein saamme seurata jo ennemminkin säännöksi kuin poikkeukseksi muodostuneita uutisia irtisanomisista. Muutama ajatus tiistai-illan ratoksi aiheesta.

Valtiovalta on jo päättänyt alentaa ensi vuoden alusta yritysveroprosentin 20:een, mutta toistaiseksi kansainvälisestikin varsin kilpailukykyinen uusi veroaste ei ole tuonut toivottua kehitystä markkinoille. Tätä kummasteltiin jossakin lehtiartikkelissakin, jossa nostettiin esiin muun muassa se, että yritykset samanaikaisesti siirtyvät Viroon, vaikka Viron yritysveroaste on 21, prosenttiyksikön korkeampi siis.

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisen keskiansio vuonna 2011 oli 3 109 euroa. Tähän päälle työnantajalle tulevat maksettavaksi lakisääteiset sivukulut. Virossa minimipalkka on 320 euroa, 800 euroa kuussa ansaitseva saa paikallisesti arvioiden hyvää palkkaa. Virossa palkan sivukustannukset ovat Suomen vastaavia korkeammat; sosiaalikuluja maksetaan 33 % palkasta. Sivukulut huomioiden, samalla rahalla työllistää Virossa kolme (+) ihmistä Suomeen verrattuna.

Yritysveroa maksetaan yhtiön tuloksesta. Toisin sanoen yhtiön on täytynyt ensin onnistua tekemään tulosta, jota verottaa. Tuloksen muodostumiseen vaikuttaa muun muassa työvoimakustannukset. Alhaisesta veroasteesta ei toisin sanoen ole yritykselle mitään hyötyä, ellei se pysty tekemään tulosta viivan alle. Työ on Suomessa armottoman kallista. Niin kallista, että työstä saatava hyöty ei kompensoi siitä syntyviä kustannuksia.

Virossa toimii tuhansia suomalaisomisteisia yrityksiä, ja lisää perustetaan koko ajan. Se, että täällä verotetaan tulosta vasta, kun rahaa nostetaan (esimerkiksi) osinkojen muodossa yhtiöstä, on merkittävä yrityksen kasvua edistävä tekijä. Verotus ei voi itsessään olla keino yrittää tai saada yritys menestymään -menestystekijät lähtevät liiketoiminnan perusmatematiikasta, jota verotus täydentää. Näkisinkin, että verotuksen lisäksi vähintäänkin yhtä suuri syy siirtää liiketoiminta Viroon ovat alhaisemmat työvoimakustannukset.

Näihin tunnelmiin hämärtyvässä Tallinnan illassa,

Salla

 


Verotuksesta, yrittäjyydestä ja liiketoiminnan mahdollisuuksista.

Tämä blogi on pitänyt aloittaa jo kuukausia sitten. Kevät ja kesä hurahtivat kuitenkin vauhdilla ohi muun muassa Viroon muuton vuoksi. Parempi kuitenkin kai myöhään kuin ei milloinkaan!

Nettisivujen muokkauskin on työn alla, ja uskoakseni jo ensi viikolla pääsette tutustumaan paremmin tarpeitanne vastaaviin sivuihin. Jatkossa myös uusittu sisältö yllättänee positiivisesti; löydätte sivuilta ajankohtaista tietoa verotuksesta sekä kotoSuomen perspektiivistä että yrittäjyydestä Virossa ja miksei muissakin valtioissa, jotka ovat tänä päivänä varteenotettavia liiketoiminnan sijoittautumisvaltioita. Blogin kautta minä, yhtiön perustaja ja sen toiminnasta vastaava, kirjoittelen samaisista aihealueista muodollisuudet kuitenkin unohtaen.

Asun itse tällä hetkellä siis kauniissa Tallinnassa, vaikka työt kuljettavatkin Helsinkiin välillä useammin, välillä harvemmin. Tallinnaan minut toi usean asian summa; liiketoimintamahdollisuudet, halu asua ja elää tässä kulttuurissa, myönteinen yrittäjyyden ilmapiiri..vain joitakin mainitakseni. Kun ymmärsin, kuinka moni suomalainen tänä päivänä harjoittaa tai suunnittelee harjoittavansa yritystoimintaa Virossa, mietin, että palveluilleni on varmasti tälläkin puolen lahtea käyttöä. Ilokseni olen saanut huomata, että yhä useampi ennakoi jo etukäteen veroasioiden selvittelyn, mutta valitettavasti vieläkin kohtaa sitä, että näihin asioihin herätään vasta, kun viranomainen alkaa kyselemään. Sinänsä inhimillistä ja ymmärrettävää; veroasioita ei tietoisesti halua nostaa pöydälle, ellei ”ole pakko”. Yrittäjälle lainsäädäntöteitse asetetut velvoitteet ovat erityisesti PK-yrityksille jo itsessään välillä jopa ylivoimaisia -kaikki ylimääräinen halutaan luonnollisesti karsia pois. Silläkin uhalla, että tämä saa myyntipuhemaisia piirteitä totean kuitenkin, että siitä se soppa vasta syntyy, jos asiat jättää selvittämättä ja luottaa liikaa tuuriinsa. Loppupeleissä aika pienellä vaivalla voi varmistua siitä, että menettelee lain silmissä oikein.

Blogitekstien aiheita on kertynyt mielen sopukoihin jo vino pino, joten seuraavaa tekstiä ei tarvinne kovin kauaa odotella. Ensimmäiset aiheet tullevat käsittelemään juuri Viroa, mutta myös muun muassa Suomen osinkoverouudistusta. Otan mielelläni myös palautetta ja aihe-ehdotuksiakin vastaan. Huomenaamulla on mielenkiintoinen tapaaminen Viron Verohallinnossa kansainvälisen verotuksen pääspesialistin (näin se ilmeisesti suomeksi kääntyy) kanssa. Ehkäpä niiltäkin tiimoilta löytyy jutun juurta.

Aurinkoisia päiviä alkusyksyyn toivotellen,

Salla Koivuaho